1860- 1876: Yksityisten ylläpitämästä kaupungin hallinnoimaksi

Helsingin kaupunginkirjasto, alkuperäiseltä nimeltään Helsingin kansankirjasto, perustettiin vuonna 1860 aktiivisten säätyläisnaisten ja heidän seuransa Helsingfors Fruntimmersförening aloitteesta. Kirjaston tehtävänä oli lukuinnostuksen kasvattaminen ja ”varattomien kansanluokkien kohottaminen sivistykseen ja siveelliseen jalostukseen”.

Ensimmäinen kirjasto avattiin 7.10.1860 klo 16 Hallituskadun ja Fabianinkadun kulmassa. Avaaminen herätti suurta huomiota. Väkeä tuli paikalle ”tupa täyteen” ja ”kirjasto oli suorastaan lainaajien piirittämä”. Lainaajiksi ilmoittautui mm. koulupoikia, palvelusväkeä, kisällejä, puhtaaksikirjoittajia, käsityöläismestareita ja vahtimestareita.   

Ovet olivat avoinna sunnuntaisin ja keskiviikkoisin kello 16 - 17. Hyllyssä oli hieman yli 400 kirjaa, näistä suurin osa ruotsinkielisiä.

Lainaaminen oli maksutonta, mutta kirjaston toimintaa oli mahdollista tukea lainamaksulla, joka oli 25 kopeekkaa vuodessa tai 3 kopeekkaa kuukaudessa.
Toiminnan ylläpitäminen yksityisin varoin alkoi ajan mittaan käydä sen perustajille yhä vaikeammaksi. Käyttövarat olivat kuluneet niin vähiin, että toiminnan jatkaminen oli vaakalaudalla.   

Palvelun ylläpitäjät kääntyivät ongelmineen kaupungin puoleen, ja kaupunki lupautui tukemaan kirjaston toimintaa vuonna 1871. Vuonna 1876 kirjasto siirtyi kokonaan kaupungin hallintaan. Kansankirjaston nimi muuttui Helsingin kaupunginkirjastoksi kuitenkin vasta vuonna 1910.

Rikhardinkadun kirjasto - Anniskeluyhtiön lahja kaupungille

Toimintansa alkuvuosina kaupunginkirjasto ehti toimia useissa eri osoitteissa mm. Hufvudstadsbladetin konttorissa Fabianinkatu 14:ssä, kansakoulurakennuksessa kasarminkatu 21:ssa ja Kaivokatu 8:ssa.

Vuonna 1871 Helsinkiin perustettiin Anniskeluyhtiö, jonka tehtävänä oli lahjoittaa voittovaransa ”kaupungintyöväestön siveelliseksi ja taloudelliseksi hyödyksi”. Yhtiö lahjoitti toimintansa alkuvuosista lähtien varoja myös kirjastolle, koska se näki kirjaston ajavan yhteistä asiaa.

Anniskeluyhtiö toivoi, että Helsingin kaupunki etsisi kirjastolle pysyvän, ”tilavan, valoisan ja siistin huoneiston”. Toimitilaa haettiinkin, mutta sellaista ei löytynyt. Kun kirjastolle ei löytynyt sopivaa tonttiakaan, Anniskeluyhtiö päätti hankkia kirjastolle sekä tontin että rakennuttamaan sille talon.
Sopiva tontti löytyi keskeiseltä paikalta, Rikhardinkadun varrelta. Rikhardinkadun kirjasto valmistui 1881, ja se avattiin 1882. Tämä uusrenessanssinen kivirakennus on Pohjoismaissa ensimmäinen nimenomaan kirjastorakennukseksi rakennettu talo. Sen suunnitteli arkkitehti Carl Theodor Höijer. Edelleenkin vireästi toimiva ja suosittu Rikhardinkadun kirjasto toimi pääkirjastona vuoteen 1986 saakka.

Rikhardinkadun lastenosaston tunnelmia 1950-luvulta. Tiskillä pieniä asiakkaita palvelee Päivi Lausti; pyöreät pöydät oli varattu pienimmille, sermin takana (etualalla) olivat nuorille varatut lukupaikat. Lastenosasto korjattiin tähän asuun 1950-luvun alussa. Rikhardinkadun kirjaston lasten osasto on edelleen suosittu pikkulainaajien aarreaitta lukuisine tapahtumineen ja työpajoineen.

1800 ja 1900 –lukujen vaihde: Ensimmäiset sivukirjastot perustettiin

Helsinki alkoi toden teolla kasvaa 1800-luvun lopussa. Ydinkeskustan pohjoispuolelle syntyi työläiskaupunginosia kuten Hermanni, Toukola ja Kumpula. Ne liitettiin pääkaupunkiin vuonna 1906.
Rautatientorin luoteispuolelle nousi 1900-luvun alussa Töölön kaupunginosa. Siellä avattiin ensimmäinen sivukirjasto, Töölön haaraosasto, vuonna 1899. Saman vuonna aloitti toimintansa haarakirjaston edeltäjä, Merimiehenkadun ”aikakauslehti- ja lastenhuone”.

Amerikkalaisen esikuvan suunniteltu Kallion kirjasto oli ensimmäinen Helsingin kaupungin rahoittama kirjastorakennus. Se valmistui syksyllä 1912. Hermannin (sittemmin Vallilan) haarakirjasto avasi ovensa 1908. Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä kirjastoverkko kasvoi edelleen: Käpylään avattiin kirjasto vuonna 1926 ja Pasilaan neljä vuotta myöhemmin.

Helsinki oli vuoteen 1940 mennessä kasvanut runsaan 250 000 asukkaan suurkaupungiksi, ja kirjastosta oli tullut kaikkien helsinkiläisten, ei vain vähävaraisimpien, käyttämä palvelu.
Lainaus lisääntyi, ja 1930-luvun alun lamavuosina se nousi vuositasolla yli miljoonan muutaman vuoden ajaksi.
Talvisodan rasituksista kaupunginkirjasto selvisi ilman aineellisia vahinkoja, mutta jatkosodan aikana sekä Kallion ja Vallilan kirjastorakennukset kärsivät pommituksissa. Pommien sirpaleiden jättämät jäljet ovat vieläkin nähtävissä Kallion kirjaston kivijalassa. Sodan päätyttyä vuonna 1945 käynnistyi laitoskirjastotoiminta kaupungin sairaaloissa.
 

1946 Suuri alueliitos: kirjastojen määrä kasvoi 7:stä 19:ään

Heti sodan jälkeen Helsinkiin liitettiin laajoja esikaupunkialueita, mm. Haagan kauppala, Huopalahden, Oulunkylän ja Kulosaaren maalaiskunnat.  Alueliitoksen myötä kirjastojen määrä nousi 12:lla.

Kirjastojen tilat olivat melko alkeelliset, eikä monissa niistä ollut edes puhelinta. Asukkaat olivat kuitenkin ottaneet ne omikseen. Heidän toivomuksestaan kirjastojen aukioloaikaa pidennettiin siellä, missä se oli mahdollista viiteen tuntiin päivässä viitenä päivänä viikossa.

1950-luvulla kysyttyä luettavaa oli etenkin kotimainen kaunokirjallisuus. Suosittua olivat mm. Juhani Aho, Ilmari Kianto, Lauri Viita ja Aleksisi Kivi.

Lokakuussa 1960 kaupunginkirjasto täytti 100 vuotta. Ensimmäinen kirjastoauto kurvasi liikenteeseen vuonna 1966, ja musiikkiaineisto tuli kirjastoihin vuonna 1960.  

Töölön sivukirjaston vanha sijoituspaikka vuodelta 1968. Kirjaston sijaitsi ns. puhtaanapitolaitoksen tontilla (Mannerheimintie 50) sotilasapteekin tiloissa. Huomaa kodikas vivahde: vahtimestaripariskunnan pyykit ovat kauniina kesäpäivänä ulkona kuivumassa. Tontilla toimii nykyään Radisson SAS Hotelli Hesperia.

Kuulokekuuntelua uuden Töölön sivukirjastotalon uutukaisella musiikkiosastolla 1970-luvun alussa. Osastosta tuli nimenomaan nuorten suosima, sillä sen valikoimissa oli jo kevyttäkin musiikkia iskelmistä rockiin. Murrosikäisiä oli paikalla erityisesti iltapäivisin koulujen päätyttyä, mutta illemmalla kuuntelusohvat täytti varttuneempi väki. Töölön kirjaston musiikkiosaston kokoelmiin kuuluu noin tänä päivänä 16 000 levyn ohella kirjoja, lehtiä, videoita ja dvd-levyjä sekä yli 5000 nuottia.

1980- ja 1990-luvut: Uusi pääkirjasto Pasilaan – internet tulee kirjastoon

Uusi pääkirjasto avattiin Pasilassa vuonna 1986. Entinen pääkirjasto Rikhardinkadun kirjasto oli todettu ahtaaksi ja epäkäytännölliseksi jo 1910-luvulla, mutta haave uudesta, modernista tilasta toteutui vasta nyt.  

Ensimmäinen kirjasto, jossa oli Internet-yhteydet, oli Kirjakaapelin kirjasto Nokian entisellä kaapelitehtaalla. Sinne ja Pasilan ja Töölön kirjastoihin yhteydet saatiin vuonna 1994.

2000-luku: Lainausennätys ja palkintoja

Vuonna 2000 Bill & Melinda Gates säätiö myönsi kaupunginkirjastolle ensimmäisen koskaan annetun Access to Learning –palkinnon ja miljoona dollaria. Palkitsemisen perusteena oli työ, jota oli kirjastossa tehty tietotekniikan ja internetin käyttömahdollisuuksien edistämiseksi. 
Kaikkien aikojen lainausennätys eli 10,2 miljoonaa lainaa kirjattiin vuonna 2004. Samana vuonna kaupunginkirjasto vastaanotti Kaupunginjohtajan laatupalkinnon virastot ja laitokset -sarjassa. Suomen laatupalkinnon julkisen sektorin sarjassa kirjasto vastaanotti samana vuonna.

Vuosi 2009