Meiju Niskalan mielestä ihmiset haluavat yllättyä ja löytää uusia oivalluksia. Siksi hän vastaanotoillaan Helsinki lukee kirjaa -viikolla 22.–28.3.suositteli uusia tapoja toimia kirjastossa. Meiju Niskala suunnitteli yhdessä avustajansa Anni Rellmanin kanssa mm. nyrjäyttäviä, rohkaisevia ja lepuuttavia kokemuspaketteja asiakkaille.
Kirjastossa törmää uusiin ihmisiin, ajatuksiin ja oivalluksiin
”Kirjasto ei ole mikä tahansa läpikulkuväylä, vaan se voi toimia merkittävien kokemuksien ja hetkien mahdollistajana. Se on erityisen elävä risteysasema, koska sitä käyttävät kaikki. Viikon perusteella voi sanoa, että kirjastovastaanoton tyypillisellä asiakkaalla on jokin syvä intohimo tai harrastus, oli se sitten ranskalaisuus tai musiikki, arkkitehtuuri tai koirat”, Niskala summaa viikon saldoa.
Meiju Niskala on tunnettu kokemuksellisen kaupungin konsulttina, mutta nyt ensimmäistä kertaa hän siirsi vastaanottonsa kaupunkitilasta kirjastoon. Niskalaa kiehtoo kirjastotilassa sen leikkikenttämäisyys, dialogin mahdollisuus. ”Kirjastossa myös aika on eri tavalla läsnä kuin hektisessä kaupunkivilinässä. Sen kerrostumat pullistelevat hyllyjen ja eri medioiden väleistä sekä myös eri aikakausiin sijoittuvien kirjastorakennusten ”kivijaloista”. Kävijät keskittyvät tässä kiireettömyyden ajassa paljon syvemmin heille räätälöityihin kokemuspaketteihin kuin torilla tai kadulla”, Niskala sanoo.
Viestejä ja säpinää hyllyjen välissä
Kirjasto Kymppiin Niskalan vastaanotolle tulleelle Jutta Harjuselle annettiin ohjeet romanttiseen kokemukseen heittäytymiseksi. Harjunen sai mukaansa post-it-lappuja, joita hän aikoo liimailla itselleen tärkeiden kirjastonkirjojen väliin. Lappuun Harjunen kirjoittaa, miksi tietty kirja on ollut hänelle erityisen tärkeä sekä lempeän pyynnön yhteydenottoon, jos lapun löytäjä ajattelee samoin. Itse toivon, että tarinan lopussa sankari ja sankaritar saavat toisensa, ja niin myös Harjunen.
Toiveena vinkkaus aikuisille ja yökirjasto lukulamppujen valossa
Niskala on viikolla kartoittanut ihmisten toiveita siitä, mitä kokemuksia he tulevaisuudessa haluaisivat kirjastosta saada. ”Asiakkaat ovat puolestaan yllättäneet minut! En tiennyt, että oma lähikirjasto on monille ”se paras paikka Helsingissä”. Toisaalta toivelista on pitkä, halutaan yökirjasto pienien lukulamppujen valossa, tyynylukusali teetarjoiluneen, book crossing-toimintaa, lisää kirjaston aineistoon liittyviä tapahtumia mm. nuorten kirjailijoiden tai muusikoiden debytointi-iltoja…”, Niskala listaa. ”Mutta ehkä eniten on toivottu kirja-, elokuva- ja musiikkivinkkausta aikuisille. Halutaan, että kirjaston henkilökunta keksisi läsnäolevia, persoonallisia ja uusia tapoja tuoda kirjaston kokoelmien ”aarteita” esiin”, Niskala kiteyttää.
Uudenlainen käyttöliittymä: pop-up-kirjasto
Meiju Niskalalla itsellään haaveena on pop-up-kirjasto, joka kiertäisi esim. metroasemilla, toreilla tai vaikka Hietsun uimarannalla. ”Kirjaston pitäisi olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat. Pop-up-kirjasto satelliittina tai käyttöliittymänä tukisi ihmisten piipahtelua, sen voisi kohdata omalla kulkureitillään. Pop-up-kirjasto näkyisi myös niille, joiden elämään kirjasto ei perinteisesti ole kuulunut”, Niskala sanoo.
Niskalan mielestä juuri tällaisilla ratkaisuilla voitaisiin vastata kirjaston tärkeään haasteeseen, nimittäin siihen, kuinka se on apuna arjessa ja ihmisten pienten mittakaavan elämässä. ”Siitä lähtee sitten syntymään kuin itsestään myös vaihtoehtoisen kirjastokäyttäytymisen muodot. Enää kirjastoon ei tullakaan lainaamaan iltalukemista, vaan myös esim. jättämään jälkiä, ällistymään, sosiaalistumaan, kadottamaan ajantajua… toisin sanoen kokemaan kirjaston tilaa uudella tavalla. Loppujen lopuksi kirjaston määrittelyjä on varmasti yhtä monta kuin sen käyttäjiäkin, siinä koko juju”, nauraa Meiju Niskala.
